Etuajassa...

Eihän nyt pitäis olla näin lämmintä! Mutta kun on ja onkin kunnolla. Päivät menee toimistossa (onneksi ilmastoidussa) ja kun kotiin lähtee, on auton mittarissa 42 astetta lämmintä, mies sanoi, että kannattaa jättää ikkunat vähän raolleen, niin auto ei ole niin kuuma...juu, auttoi...tänään ei ollut kuin 39 astetta! Onneksi autossakin on ilmastointi, eikä tarvi mitään huikeita matkoja ajella.

Iltaisin istunkin sitten terassilla ja kudon tai virkkaan. Uusi/vanha peitto valmistuu pikkuhiljaa. Se peitto joka tökki, on purettu osittain ja valmistuu nyt vähän erilaisena, ei niin tökkivänä.

Tänään huomasin siinä istuessani, että eräs muukin kutoi ihan vieressäni ja hienoa jälkeä saikin aikaan :)

Vielä 6 työpäivää ja sitten loma. Toivottavasti edes vähän lämpöä riittäisi sinnekkin.

ps. Eilen ilmestyneessä Unelmien Talo ja Koti -lehdessä on pieni juttu blogistani :)

AikaPula

Mihin se katoaa, se Aika? Nyt on jo pitkään tuntunut ettei oikein ehdi mitään. Ideoita pursuaa, mutta niitä ei ehdi totetuttaa...pitäis varmaan vähän hidastaa. Mutta kun kivoja juttuja on niin paljon, eikä mistään raaskisi luopua. Tällä hetkellä on kesken 3 huivia ja 1 peitto, sekä pari Top Secret -projektia.

Mutta sittenpä lävähtää monta juttua yhtäaikaa valmiiksi :)

Muumikaapin sain kuitenkin siivottua eilen, onhan sekin jo jotain!

Aurinkoista viikonloppua!!!

Makia Karkkikimara peitto

Uusi peitto valmistui eilen ja onhan se ihana, niin makia ja värikäs,oikia Karkkikimara :) Tykkään kovasti. Lankana Novitan Tennesee yhdistettynä 7-veljekseen. Koko n.150cm x 165cm. Seuraavaksi pitäisi tehdä pari huivia, mutta nekään ei taida olla esteenä uuden peiton aloitukselle jonka suunitelma on piirtynyt jo vihkon reunaan...Se edellinen peitto, joka tök-tök-tökki, niin tekee sitä edelleen. Se muhikoon rauhassa tuolla hyllyssä.

Aurinkoa :)

Pääsiäistä

Mies lähti aamulla kavereidensa kanssa kelkkareissulle, Tanssityttö pyörähti mummolaan ja kun kerta yksin jäin, niin mitäs sitä muuta kun luutu käteen ja siivoamaan :) Pyöräytin olohuonetta vähän uuteen järjestykseen ja lisäsin ripauksen mustaa tekstiileihin. Keittiön ikkunan alle siirsin lokerikon ja sen päälle laitoin korin pääsiäsmunia varten, mutta yks musta ja karvainen oli mennyt siihen jo nukkumaan, niin suklaamunat joutaa sitten muualle :)

Nyt vielä ulos tulistelemaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Uusi peittokin huutelisi ja kaipaa viimeisiä kierroksia, mutta siihen palataan muutaman päivän päästä. Ihanaa pääsiäistä kaikille.

ps. Sain pari viikkoa sitten sykähdyttävät viestin, josta toivottavasti poikii syksymmällä jotain kivaa, josta voin sitten teillekkin kertoa!

Kun Tök-Tök-Tökkii

Uusi peitto tökkii ja pahasti. Se, mikä alussa tuntui loistavalta idealta, tuntuu nyt ihan tökeröltä. Alussa sikin sokin olevat palat näytti hyvältä, nyt ne vain ärsyttää. Peiton nurkkaan nakkaaminen houkuttaa, tekis mieli aloittaa yhtä toista projektia...mutta, mutta...kun on näin pitkälle jo tehnyt, pitäisikö kuitenkin tehdä loppuun, vaikka hampaat irvessä.

No, tässä miettiessä nautimpa palan Tanssitytön leipomaa vaahtokarkki-suklaakakkua :) Jospa parin palan jälkeen ajatuskin olisi kirkkaampi :)

ps. Mies kutsuu tätä kakkua korvatulppakakuksi, koska pienet vaahtokarkit näyttävät ihan niiltä, siis korvatulpilta :)

Uuden peiton suunnittelu

Kiitos kaikille peittoani kommentoineille :)))

Uusi peitto on jo koukulla. Ja se alkoi syntymään näin:

1. Valitsin kankaan, langat ja värit, jotka haluan peittoon.

2. Koska halusin tiettyjä kohtia prinsessakankaasta, piirsin ja leikkasin kankaat lasin avulla (vanhan valokuvakehyksen lasi), tällä tavalla näen, minkä kohdan leikkaan, muut meni sitten samalla muotilla.

3. Silitin leikatut palaset ja laitoin kaksi aina päällekkäin, oikeat puolet vastakkain, silitin yläkulmiin pienet laskokset.

4. Sitten hurautin saumurilla,( edelleen oikeat puolet vastakkain ja yläsaumat ulospäin) kaikki kolme saumaa yhteen.

5. Ompelus käänetään oikein päin ja siitä syntyi "pussukka":

6. Seuraavaksi ompelin ylasauman kiinni ompelukoneella ja taas silitin.

7. Sitten virkkasin "kehykset"...

8. ...ja surautin ne ompelukoneella kiinni kankaaseen. Ja siinä on valmis palanen liittettäväksi peittoon.

 Nyt voi sitten alkaa laskemaan ja piirustelemaan miten monin eri tavoin palaset voi liittää kaikenlaisiin virkattuihin palasiin. Itse teen  kaikki kangaspalat kerralla ja yleensä tässä vaiheessa tiedän jo, montako palasta peittoon tarvin, sillä yleensä olen tehnyt siitä jonkinlaisen piirroshahmotelman...mutta nyt ajattelin olla hurja ja ompelin kasan kangaspaloja ja aioin liittää ne peittoon ihan ilman mitään suunitelmia ja ihan fiiliksen mukaan...se toimiii...tai sitten ei :) se jää nähtäväksi. Mutta tämä tapa tuntuu tällä hetkellä aivan loistavalta idealta :)

Eli tässä peiton alku edestä:

Ja takaa...

Toivottavasti saitte tästä irti idean :) ei muuta kuin innolla kokeilemaan!!!!

Yy, kaa, koo..Nyt!

Tässä se nyt on. Ja tykkään kovasti.  Lankana pääosin Novitan 7-veljestä, sekä muita sekalaisia villasekoitelankoja. Peiton koko 155cm x 170cm.

Sormet jo syyhyää uuden peiton kimppuun :)  Näitä lisää. Varmasti.

Sufferiina toivottaa Suloista Sunnuntaita.

Loppusilausta vailla

Uusi peitto on loppusilausta vaille valmis! Vielä pari palaa, vähän silittelyä ja sitten kuvaus, mielellään pihalla ja auringon paisteessa, ( ei tämmöstä  järkyttävää lumisadetta, kiitos) ja sitten voin laittaa teille sen nähtäväksi. Nyt jo muhii päässä parikin  uutta peittoideaa, joihin kankaat ja langat odottaa jo ompelupöydällä :) vielä vaatii vähän paperille piirustelua, niin pääsee kokeileen, mitä niistä tulee.

ps. mun silmäpussit alkaa olla jo aika karseet!!! (Unta tänne myös, sen auringonpaisteen lisäksi, kiitos)

Leppoisaa lauantaita!

Uneton Virkkulassa

Tämän viikon sävyt on olleet tummat.  Unet on olleet kadoksissa ja palautuvat pikku hiljaa. Uuteen peittoonkin eksyi mustaa ja tummia värejä. Nämä värit puhuttelevat nyt eniten, joten näissä väreissä mennään. Uusi peitto  on kohta valmis, toivottavasti myös unet palautuvat kokonaan sen mukana :)

ps. pari kuukautta sitten ajelin töistä kotiin ja huomasin, että minähän asun niin oikeassa paikassa kuin vain olla ja voi...missä muualla tällainen himo-hullu-virkkaaja voi asuakkaan kuin Virkkulassa :) tosin nyt kun unet ovat kadoksissa, tuosta nimestä voi löytää myös ironiaa...Joten Hyvää Viikonloppua kaikille täältä Virkkulasta!

Sukkasillaan

Uusia sukkia. Ja tietysti myös kukkia :)